Tänä aamuna hakiessani Keskisuomalaisen ja paikallislehden postilaatikostani en voinut taaskaan olla ihmettelemättä kuinka kauniisti lumi voi jäädä pensaisiin ja lehtipuiden karuihin oksiin. Lopputulos on taideteosmaista. En voi käsittää kuinka lumi voi olla oksien ympärillä niin kauniisti ja roikkua oksien päistä kuin lumiserpentiinit. Harmittaa, kun digikamerani meni rikki enkä ole vielä saanut ostettua uutta. Monta valokuvauksellista näkymää jää näin tallentumatta.

Tänään kuopukseni lähti eilisten penkkareiden jälkeen abiristeilylle. Toivon, että tyhmyys ei aivan järjettömästi tiivisty siinä juhlivassa nuorisojoukossa. On hän tähän mennessä käyttäytynyt vastuullisesti enkä siis suuresti ole huolissani.

Huomenna lähden Kuopioon katsomaan lavatanssikilpailuja. Siellä tanssii tuttuja pareja ja on mielenkiintoista nähdä millaisilla taidoilla voi mennä kilpailemaan. Meitä lähtee sinne reilu 30 kannattajaa ja illalla paluumatkalla menemme tanssimaan Revontuleen. Tämä on minulle aivan uusi juttu, kuten myös likkakaverilleni, jonka kanssa lähden. Me molemmat olemme innokkaista tanssijoita, mutta kummallekin meistä on suotu siippa, joka ei tanssimisesta perusta. Eivät onneksi ole miehemme tyystin estäneet meidän harrastustamme, voimme aina välillä käydä pyörähtämässä ilman sen suurempia otsankurtistuksia ja mökötyksiä. Tanssi taitaa olla sellainen laji, joka koukuttaa tehokkaasti harrastajansa. Jotta siinä voi kehittyä, ei riitä että silloin tällöin käy pyörähtelemässä, vaan harjoitella täytyy säännöllisesti ja nälkä kasvaa koko ajan syödessä, jolloin tekee mieli oppia lisää. Kursseja, kursseja, treenejä, treenejä, tanssipaikoilla käyntejä...Ja miten kiva olisi, jos olisi oma pari eikä aina olla se "reunalla oleva" tyttö, joka kyllä pääsee tanssimaan, kun kursseilla (onneksi) käytäntönä on se, että paria vaihdetaan. Olen noviisi, mutta innokas noviisi. Nykytanssia olen kyllä tanssinut aivan viime vuosina ja nuorempana jazzbalettia. Kuntosalien "BodyJam" on myös hauskaa. Ostin tanssilenkkarit, jotka ovat aika räyhän näköiset (punamustat) ja miellyttävät kuin pehmeänahkainen hanska kädessä. Varsinaiset tanssikengätkin minulla on, sellaiset säämiskäpohjaiset, mutta ne ovat liian korkeakorkoiset ja olen miehiä pitempi ne jalassani. Buggi on tässä vaiheessa se tanssilaji, josta olen eniten innostunut. Fuskukin on toki kivaa, mutta buggissa on jotain lennokkaampaa ja "ruotsalaisempaa". Vielä viime kesänä jouduin kateellisena vierestä katsomaan kuinka parit menivät mukavannäköisiä kuvioita "käden ali" ja itse jouduin "tyytymään" perinteiseen tanssiotteeseen ( jos nyt edes sattui flaksi käymään). Koettu asiahan nimittäin on se, että "osaajat" tuntevat toisensa ja hakevat toisiaan eivätkä vilkaisekaan meitä muita, vaikka meillä kuinka tanssijalka vipattaisi. Hiihtolomareissuilla Lapissa on sekin mukavaa, kun siellä saa tanssia yllin kyllin, koska ihmiset ovat vieraita toisilleen. Tosin sielläkin alkaa jo olla tuttuja naamoja aiemmilta kerroilta. Samat ihmiset ovat kovia tanssimaan ja hiihtämään. Liikunnallisia kun ovat. Nyt täytyy lähteä mylläämään vaatekaappia sen ikuisen (naisellisen) ongelman kanssa, että mitä ihmettä laittaisi päälleen.